Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Minä ja mieheni morsian (1955)
Kepeässä hupailussa on kyse uusintafilmatisoinnista. Valentin Vaalan ohjaamassa Suomi-Filmin musiikkikomediassa oli lähtökohtana yhtiön tuottama ja Vaalan kaksi vuosikymmentä aiemmin ohjaama komedia Mieheke (1936), jota en ole tähän ikään mennessä vielä nähnyt.
Minä ja mieheni morsian on melko menevä väärinkäsityskomedia. Neiti Tuulikki Tenho (suklaasilmäinen Ruth Johansson) hakee sihteerin paikkaa Perttulan tukkuliikkeestä, jossa valintaa käytännössä hoitaa Perttulan vaimo. Tämä taas haluaa työhön naimisissa olevan miehen. Hätätilanteessa miehestä saa käydä viereisestä ravintolasta löytyvä arkkitehti Yrjö Aaltonen (Erkki Viljos). Alkavaan romanssiin sekoittuu miehen entinen morsian, laulaja Virva Liekki (ainoan suomalaisen filmiroolinsa tekevä tumma kaunotar Leila Lampi).
Elokuvan sydäntä lämmittävin piirre on lopulta savonkielen reipas viljeleminen Suomi-Filmin (se kaupunkilaisempi tuotantoyhtiö!) elokuvassa. Firman pomo Antti Perttula (Reino Valkama) ja tämän Savosta tullut veli Eemeli (Aku Korhonen) veistelevät kuin Kuopijon torilla konsanaan eivätkä yllätykset tähän jää!
Vaala tuntuu osanneen tämän kaltaisen kepeän lajityypin vaikka unissa kävellessään ja myöhäistuotannon perinteisin mittarein keskinkertainen ohjaustuotekin sopii juhannuspäivän viihdykkeeksi anoppilassa vallan mainiosti.
3 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti