Cowboy (1958)

Karjankasvattajien ja lehmipoikien kulta-aika villissä lännessä kesti 1850-luvulta 1880-luvulle ja päättyi lopulta maanomistajien pistäessä piikkilangat karjankuljetusreittien poikki. 1950-luvulla kasan westerneitä (suosikkina Armoton ase) ohjanneen Delmer Davesin länkkärissä tapahtumat keskittyvät 1870-luvulle ja Meksikon ja Chicagon väliselle karjareitille.

Tarina etenee tavallaan perse edellä puuhun, karjareitin määränpäästä lähteille – aivan toisin, kuin lajityypin klassikossa, Hawksin Red Riverissä (1948). Hotellipalvelija Frank Harris (Jack Lemmon) rakastuu tulisesti meksikolaiseen karjankasvattajan Vidalin tyttäreen ja tämän isän kieltäessä rakkauden Harris ryhtyy puoliväkisin karjanajaja Tom Reesen (Glenn Ford) yhtiökumppaniksi, vakuutellen tätä ja itseään kaipuusta erämaaetapeille hevosen selkään. Motiivina on tietenkin mahdollistaa samalla käynti Vidalilla, jolta Reese on ostamassa karjaa.

"Women like the smell of a horse on a man. That makes them giggle."

Reese yrittää vakuuttaa urbaanin Harrisin reitin vaaroista, maalaillen kuvaa hyvinkin veemäisestä taipaleesta. Itse elokuva on kuitenkin cowboy-romantiikkaa alusta loppuun leiritulineen ja lehmipoikien ja paikallisten asukkaiden monitasoisessa suhteessa (vrt. suomalaiset tukkilaiselokuvat). Davesin kuvaaja Charles Lawton Jr. on luonut valkokankaalle lännen kuvaston peruselementtejä luonnon piiskaamine, levottomine miehineen ja villiintyneine hevosineen keskellä ei-mitään – matkan katketessa silloin tällöin rautateiden karjankeräyspisteisiin ja kyläpahasiin, intiaanien väliintuloa unohtamatta. Allekirjoittanuthan toki tällaisesta tematiikasta tykkää, ei voi mitään!

Varsinainen elokuvan jännite on rakennettu Reesen ja Harrisin valtakamppailuun, vanhemman karjapaimenen kasvattaessa miehen työhön ja tämän lopulta uhmatessa kokeneempaansa. Sytykepuuna – cowboy-sanastoa käyttääkseni – toimii Harrisin pettymys naiseensa. Miesten välisen eron ja kiintymyksen täyttä evoluutiota elokuvassa ei kuitenkaan täysin ansiokkaasti nähdä eikä tässä varsinaisesti draamasta olekaan kyse. On vain niin, että cowboyn kuuluu kiintyä lopulta enemmän toiseen cowboyhin ja ”ajetaan nämä isoon kaupunkiin ja vedetään taas päät täyteen” –mentaliteettiin kuin naiseen. Lopulta elokuva kiertääkin täyden ympyrän kuvauksessaan karjanajon vaiheista.

Jos Red River on on karjanajoelokuvien luomuruisleipä, Davesin Cowboy on Ruispala – sitä, jota varmasti jaksaa kokea kerran jos toisenkin!

3½ / 5

IMDb