Daniel Craigin mainio, kyyninen tulkinta Bondista ei poista sitä tosiasiaa, että Roger Mooren 007 oli todella viihdyttävä leikittelevässä kepeydessään. Mooren viimeinen agenttitulkinta, John Glenin ohjaama ”007 ja kuoleman katse” (A View to a Kill, 1985) sisältää viihteellisyyden lisäksi kuitenkin myös julman ihmismielen aiheuttamia massatuhon elkeitä.
KGB:n kouluttama Max Zorin (Christopher Walken) uhkaa upottaa Piilaakson veden valtaan havitellessaan mikrosirubisneksessä ykköspaikkaa. Henki painaa kylmänviileän roiston käsissä poikkeuksellisen vähän. Elokuva liikkuu sujuvasti niin ranskalaisen hevosbisneksen kuin San Franciscon katujenkin maailmassa.
"May Day, where have you been? I've been waiting for you... to take care of me, personally" -007Walken tekee viileän tulkinnan vaaleasta, rillipäisestä seurapiiripsykopaatista ei-niin-yllättäen, hiljaisen ja kylmäävän arvovallan rooleissahan hän on ollut aina parhaimmillaan. Zorinin vasen käsi, itsevarma ja tappava tumma nainen May Day (Grace Jones) on varmastikin oudoimpia ja samaan aikaan iskevimpiä kauniimman sukupuolen Bond-pahiksia, varsinaisen Bond-tytön Stacey Suttonin (Tanya Roberts) jäädessä hieman altavastaajaksi.
Elokuva ei lukeudu fanien saati omalla listalla parhaimpiin 007-filmeihin (tämähän on nimetty useasti jopa huonoimmaksi Bondiksi!), mutta viihdyttävä parituntinen kyseessä silti on.
[SPOILERI]
Tarinan huipentuma, ilmalaivan ja Golden Gate –sillan yhteenotto, on varsin mainio. Lopun viittaus KGB:n ja Neuvostoliiton intressiin säilyttää Piilaakso turvassa roistoilta on ihan oikeaan osuva. Neukkulassa kehitettiin lopulta hyvin vähän omaa teknologiaa vuosien varrella, suuren osan kehityksestä pohjautuessa lännen apinointiin ja teollisuusvakoiluun.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti