Puoliverinen Keoma (Franco Nero) palaa sodasta, osallistuttuaan taisteluun pohjoisen puolella. Lainatakseni häntä itseään, nopeampaa vetäjää kuin hän ei ole vastaan tullut. Rajaseudun kotikaupunkiin tullessaan hän löytää sen kieron ex-etelävaltiolaisen Caldwellin (Donald O'Brien ) kourista. Mikä pahinta, Keoman velipuolet ovat liittyneet miehen porukoihin. Keoman paluu kotiin onkin kaikkea muuta kuin toivottua. Ainoat paluusta ilahtuneet ovat poikien isä William Shannon (Wiliam Berger), joka tuntuu olevan Caldwellia vastaan, sekä vanha toveri, juopoksi ryhtynyt ex-orja George (Woody Strode).
Kaupunkia vaivaa puute ja ruton uhka. Tautiset on eristetty vanhalle kaivokselle, jossa Keoma tapaa Lisan (Olga Karlatos). Alkaa taistelu oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden puolesta.
Toiminta-, kauhu- ja westernohjaaja Enzo G. Castellaria on sanottu köyhän miehen peckinpahiksi. Toimintakohtausten huippuunsa tyylittelyä ja karuutta on myös Carambassa yllin kyllin, ehkä Peckinpahiin viittaavana yksityiskohtana nimenomaan käytetyt hidastukset hevosten selästä ammuttujen miesten tapauksessa.
"Mies joka on vapaa, ei koskaan kuole!" -Keoma
Carambassa! on paljon viittauksia Messias-kulttiin. Neron ulkomuoto muistuttaa hyvin läheisesti Jeesus Kristusta, kuten käyttäytyminen myös syrjittyjä ja hyljeksittyjä kohtaan. Lopullisesti tarina yhdentyy ”ristiinnaulintakohtauksessa”, kun Keoma köytetään kärrynpyörään ihmisten katseltavaksi. Juonenkehittely sosiaalipoliittisella otteella ja Keoman sanoma ovat paikka paikoin lähellä lyödä yli sisällissodan jälkeisessä vapaus-retoriikassaan, mutta Castellarin tyylitellylle westernille piirteet on helppo antaa anteeksi.
Nero eli "Django" (ensimmäisen western-roolinsa mukaisesti) on tarpeeksi suurisaappainen näyttelijä kantamaan roolin uskottavasti. Näyttävyydessä (tarkkaan rajatut kuvasommittelut) ollaan hyvin lähellä Sergio Leonen westernejä.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti