Randolph Scottin ja ohjaaja Budd Boetticherin kolmas yhteinen western oli viimeinen näkemätön heidän yhteisestä seitsemän elokuvan lännenelokuvasarjastaan.
Elokuvat olivat ajallaan moderneja westernejä, joille oli niiden näennäisestä pienuudesta (kaikki kuvattiin alle 18 päivässä, päätyen järjestään 70-80 minuutin pituisiksi) huolimatta ominaista hahmojen kompleksisuus ja eräänlainen runollisuus: hiljaiset hetket ennen ja jälkeen tapahtumien. Columbian tuottama elokuva tehtiin ilman useimmissa filmeissä käsikirjoittajana ollutta Burt Kennedyä (tässä elokuvakäsiksestä vastasi Charles Lang).
Nimestä katsoja jo aavistaakin asetelman: Randolph on jälleen kostoretkellä, tällä kertaa teksasilaisen antisankari Bart Allisonin hahmossa. Allison on jahdannut jo kolme vuotta vaimonsa rakastaja Tate Kimbroughia (John Carroll), jonka hän näkee aiheuttaneen vaimonsa kuoleman (itsemurhan) sisällissodan loppuhetkillä. Toverinaan Allisonilla on Sam (Noah Beery).
Sattumalta tai kohtalon johdatuksesta he sattuvat tulemaan Sundownin kaupunkiin Kimbroughin hääpäivänä, tämän viedessä alttarille vaaleaa Lucy Summertonia (Boetticherin westerneistä tuttu kaunotar, seksiobjekti Karen Steele). Bartin uhatessa leskeyttää alttarilla sulhasensa kanssa seisovan Lucyn ennen auringonlaskua, Kimbrough käskee taskussaan olevan sheriffin (Andrew Duggan) miehineen eliminoimaan kaupungin hevostalliin linnoittautuneet Bartin ja Samin. Tapahtumien kiristyessä kaupunkilaiset yrittävät hukuttaa viskiin välinpitämättömyyteen katkeruutensa Sundownia dominoivaa Kimbroughia kohtaan, muutaman miehen noustessa puolustamaan kaupunkia isolta herralta.
Taas kerran korruption ja yhden miehen valta-aseman näyttää oikeuttavan suuren joukon passiivisuus ja välinpitämättömyys - asetelma, joka on totta monissa lännenelokuvissa ja pikkukaupunkitrillereissä. Tällä kertaa elokuvassa jää lopulta avoimeksi Kimbroughin valta-aseman laajuus ja yksityiskohdat: selvää vain on, että hänellä on kaupungin avaimet käsissään. Tummanpuhuvan John Carrollin hahmo ei ole järin karismaattinen pääroisto vaan enemmänkin pragmaattinen, käyttäessään miehiään ruoskanaan. Lopussa hän tunnustaa pelkonsa Allisonia kohtaan rakastajalleen, vähän myöhemmin lopulta kohdatessaan itsekin Scottin hahmon. Kuten monissa Scottin ja Boetticherin elokuvissa, sivuhahmot tuntuvat varastavan shown: tällä kertaa sen tekee kaupungin tohtori John Storrow'ta näyttelevä John Archer, joka näyttää tarkkasilmäisenä, suoraselkäisenä hahmona analysoineen muita tarkemmin kaupungin tilanteen.
Lopulta elokuvassa oikeudenmukaisuus ja alkuperäinen motiivi tuntuvat heittävät häränpyllyä. Allisonin hahmo on vuosien varrella moraalille sokeaksi tullut katkera kostaja, joka lopulta pakkotilanteessa tajuaa vuosia sitten tapahtuneiden asioiden totuuden ja mittasuhteen. Itse asiassa tärkeää tuntuu vain olevan hänen läsnäolonsa kaupungissa: jo se riittää räjäyttämään tilanteen ja herättämään kaupunkilaiset toimimaan.
"I'll tell you one thing, none of us will ever forget the day that Bart Allison spent in Sundown." -tohtori John Storrow
Psykologista jännitystä rakentaessaan ja kaupungin dynamiikkaa esitellessään ”Rajaseudun kostaja” on ohjaajan ja Scottin parhaita ja draamapainotteisimpia heidän yhteisistä töistään. Ihmiset on varustettu erilaisin motiivein. Osa on traumaattisia, osa menettänyt ylpeytensä, toisten löytäessä sen kriittisellä hetkellä. Erilaisen lopun ansiosta elokuva nousee ylemmäksi muita vastaavia pikkukaupunkiin sijoittuvia kostotarinoita. Vähäeleisyydellään elokuva ei kalastele suuria massoja, mutta palkitsee kultivoituneen (minä??) genren ystävän.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti