Ensimmäinen maailmansota kääntyi ihanteikkaasta alustaan huolimatta nopeasti kulutussodaksi, taisteluksi resursseista. Edmund Gouldingin (”Grand Hotel”) ilmailudraamassa alkuperäisnimensä mukaisesti uuden aselajin, ilmailun, sankarit kokoontuvat jossakin länsirintamalla joka ilta käskynjakoon kuulemaan seuraavasta, aamulla tapahtuvasta kohtalon lennostaan.
Hermoheikon, paineessa työskentelevän majuri Brandin (Basil Rathbone) komentamassa RAF:n 39. laivueessa vaihtuvuus on suurta, keltanokka-täydennysmiesten paikatessa uhkarohkeilla tehtävillä pudonneita lentäjiä. Brandin alaiset ohjaajat Courtney (Errol Flynn) ja Scott (David Niven) ovat seikkailunhaluisia ja hauskoja velikultia, jotka lopulta Brandin saatua ylennyksen ajautuvat erilleen, Scottin pikkuveljen kuoltua Courtneyn määräämällä lentotehtävällä.
"You know what this place is? It's a slaughterhouse, and I'm the butcher!" -Maj. Brand
Elokuva kuvaa sodan mielettömyyttä: käskyt tulevat anonyymisti puhelinlinjaa pitkin, käskynjako on itseään toistava, jokailtainen rituaali (samoin uusien ”maitonaamojen” tulo), koneiden takaisin tuloa lasketaan moottoriäänien perusteella. Komentajat vaihtuvat ja pöydän taakse puhelimen ääreen joutuminen särkee illuusion seikkailusta sodan maailmassa. Miehet ovat tuntevia yksilöitä, mutta velvollisuudentuntoisia sellaisia – lopulta hyväksyen jopa varman kuoleman tovereiden edestä.
Basil Rathbone on allekirjoittaneelle henkilöitynyt muutamien seikkailuelokuvien ohella lähinnä Sherlock Holmesina, ja romahtamaisillaan olevana laivueen komentajana hän esittelee parasta osaamistaan. Jo sinällään hyvästä käsikirjoituksesta ja elementeistä koostuva elokuva nousee loistoon nimenomaan kolmen vahvan pääosan esittäjän myötä.
Elokuvan ilmataistelukohtaukset on suurimmaksi osaksi kopioitu Warner Brothersin John Monk Saundersin tarinan edellisestä samannimisestä, Howard Hawksin ohjaamasta filmatisoinnista vuodelta 1930. Ne istuvat kuitenkin kokonaispalettiin melko vaivattomasti, aikalaisstandardit huomioiden. Sekä uudessa että vanhassa versiossa käytettiin Nieuport 28 –replikoita, joita Gouldingin elokuvan rullauksia, lentoonlähtöjä ja laskeutumisia kuvattaessa meni 15 kappaletta palasiksi. Kaukana olivat digitaaliset tehosteet, niin kaukana.
”Lentoeskaaderin hyökkäys” on valloittava elokuva: kepoisa ja pateettinen, viihdyttävää seikkailua mutta suuria merkityksiä kätkevä. Toisen suursodan aattona syntyi studioelokuva, jossa ritarilliset ohjaajat ja heidän komentajansa tekivät kaikkensa, inhimillisyyden rajamailla mutta kuitenkin lopulta ihmisyyden ehdoilla. Maailmansodan lihamyllyssä uskollisuus asetoverille on viimeisiä jäänteitä rauhan ajan ihmissuhteiden maailmasta.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti