Maailmansodan jylistessä kaksi nuorta miekkosta Jack Powell (Charles 'Buddy' Rogers) ja David Armstrong (Kanadan ilmavoimissakin palvellut Richard Arlen) värväytyvät vuonna 1917 Yhdysvaltain maavoimiin hävittäjälentäjiksi ja hyvästelevät lähtiessä nuorikkonsa (poikatyttö Mary Prestonin roolissa hehkeä Clara Bow). Kadetti Whiten (nuoren Gary Cooperin kahden minuutin roolisuoritus valkokankaalla!) nopean kuoleman jälkeen unelmat lentämisestä alkavat asettua realismin rajoihin.
Euroopan sotataivaalle pääsyn jälkeen nuoret miehet pudottavat rypäleellisen saksalaisia ”Fokkereita” (lainausmerkeissä, koska oikeasti Curtiss P-1 –hävittäjiä) alas taivaalta silmiinpistävän helpon näköisesti. Maryn hankkiuduttua rintamalle autojoukkoihin myös naishuolet pysyvät mukana kuvioissa.
Taistelukuvaukset ja romanssi eivät elokuvassa sulaudu ollenkaan luontevasti keskenään ja Hope Loringin käsikirjoituksesta jää hieman laskelmoitu maku – lopussa melodraama menee yli ja kahden miehen välinen suhde osoittautuu nykykatsojasta jopa hivenen eroottiseksi (elokuvassahan nähdään mm. yksi ensimmäisistä miesten välisistä Hollywood-suudelmista!)
Ilmailuelokuvana rikkonaisesta päästä – siitäkin huolimatta että ilmailubaletti täyttää vähintäänkin aikansa standardit - ja rakkauselokuvaan ei tarjoa peruskolmiodraaman lisäksi ihmeitä – tosin Pariisin yöelämän saippuakuplaepisodi on vallan hauska.
Kuriositeettina toki mainittakoon, että elokuva voitti kaikkien aikojen ensimmäisen parhaan elokuvan Oscarin!
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti