Suomalaiseen otsikkoonkin päätynyt nimikappale soi monessa erilaisessa rytmissä tässä Fred Astairen ja Ginger Rodgersin hupailumusikaalissa, jossa Mimi Glossop (Rogers) yrittää hommautua omistushaluisesta geologimiehestään eroon tätinsä avustamana.
Rasvainen italiaano Rodolfo Tonetti (mahtavasti tyyppiroolistaan suoriutuva Erik Rhodes) palkataan esittämään Mimin rakastajaa, tarkoituksena hankkia avioero esitetyn aviorikoksen kautta. Tanssija Guy Holden (Astaire) kuitenkin eksyy samaan brittiläiseen lomakohteeseen ja väärinkäsitysten kautta päätyy lopulta Mimin tulevaksi sulhoksi.
Yhdeksästä A&R –elokuvasta tämän on sanottu olevan charmikkain, ja arvio ei osu kauas. Paperinohuen juonen ohella kukaan – hovimestarit, lakimiehet, exät ja nykyiset – eivät näytä ottavan itseään turhan vakavasti ja elokuva on rehellistä lama-ajan salonkiviihdettä.
Tonetti on varmasti yksi Hollywood-historian hauskimmista kiivaista sopimusrakastajista. Nimikappale ”The Continental” on musiikkinumeroista isoimmassa osassa – ennätyspituudeltaan jopa 17 minuutin mittaisena se oli pisin numero pääosaparin elokuvissa - tanssijoineen ja laskelmoitu hitti, kun taas A&R:n ”Night and Day” (Cole Porter) intiimimpi numero, lopulta se ikimuistoisempi tanssijaparin elokuvahistoriasta. Nuori Betty Grable esiintyy elokuvan alkupuolella iloisessa "Let's K-knock K-knees" –numerossa.
Joku voisi sanoa, että juoni väärinkäsityksineen on naiivi, banaali ja kulunut, mutta Mark Sandrichin ohjaama ”Continental - hupainen avioero” on banaali erehtymättömän riemukkaalla ja pidettävällä tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti