”Mies pääsee aina kuin koira veräjästä”, toteaa abortintekijä teollisuustyöläinen Arthur Seatonin (Albert Finney) naimisissa olevalle rakastajalle Brendalle (Rachel Roberts) Karel Reiszin ohjaamassa kohua herättäneessä uuden aallon brittiklassikossa Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night and Sunday Morning). Seatonin keskiluokkaista elämäntapaa telkkareineen halveksuva hahmo käyttää hyväksi kaikki työläisellä vapaa-aikana mahdollisuuksien piirissä olevat porsaanreiät ja mahdollisuudet hauskanpitoon, aiheuttaen samalla sosiaalista pahennusta (ainakin suulaiden akkojen parissa) teollisuuspaikkakunnalla ja lähipiirin parisuhderintamalla.
Kyynisen mielen ainoa heikko kohta onkin lopulta Doreen (Shirley Anne Field), joka näyttää saavan pääosasankarin asettumaan aloillensa ja hyväksymään sovinnaisuudet – jopa avioliiton mahdollisuudet – ainakin joiltain osin.
Elokuva on sähäkkä, röyhkeä, rosoinen sekä kivihiilen ja ankean tiilitalolähiön makuinen – juuri sellainen kuin työläisdraaman täytyy ollakin. Aborttiin ja seksiin liittyvät valkokangaskuvat repivät aikoinaan useammankin brittikatsojan pelihousuja ja –hameita.
Kyynisen mielen ainoa heikko kohta onkin lopulta Doreen (Shirley Anne Field), joka näyttää saavan pääosasankarin asettumaan aloillensa ja hyväksymään sovinnaisuudet – jopa avioliiton mahdollisuudet – ainakin joiltain osin.
Elokuva on sähäkkä, röyhkeä, rosoinen sekä kivihiilen ja ankean tiilitalolähiön makuinen – juuri sellainen kuin työläisdraaman täytyy ollakin. Aborttiin ja seksiin liittyvät valkokangaskuvat repivät aikoinaan useammankin brittikatsojan pelihousuja ja –hameita.
4½ / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti