George Stevens ohjasi luultavasti soljuvimman Fred Astaire – Ginger Rogers –elokuvan: musiikki ja juoni käyvät poikkeuksellisen hyvin yhteen 1930-luvun musikaaliksi ja elokuva on parasta lama-ajan Hollywoodin studiohaituvaa. Tanssija-peluri Lucky (Astaire) myöhästyy omista häistään, mutta saa toisen mahdollisuuden. Uusi rakkaus Penny (Rogers) kuitenkin sotkee suunnitelmat.
"Listen. No one could teach you to dance in a million years. Take my advice and save your money!" -PennyJopa normaalisti melko simppeli Luckyn (Astaire) housujenhävittämissketsi (toistuu myöhemmin elokuvassa) toimii tässä elokuvassa kuin VR:n vessa hyvällä kelillä. Jerome Kernin "A Fine Romance" (sijoittuen lumiseen RKO-metsään) ja ”The Way You Look Tonight” (Astaire pianon ääressä) ovat pakolliset kuolemattomat, "Bojangles of Harlem" taas ehkä tämän päivän näkökulmasta groteski negro-meikkauksineen, mutta viaton silti.
Rakkaustarina on rakennettu poikkeuksellisen kypsästi ja tuo ripauksen oikeaa elämääkin kankaalle todellisuuspaon ohessa – joka kuitenkin on se pääasia tässä. Jos pitäisi näyttää yksi 1900-luvun viihde-elokuva maapallon pommittamista suunnitteleville marsilaisille, tämä voisi olla se.
5 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti