Rikosleffoihin myöhemmin profiloitunut Jean-Pierre Melville ohjasi uransa alkuvaiheissa aivan toisenlaisia elokuvia. Myös itse taisteluissa ja vastarintaliikkeessä mukana olleena hänellä oli omakohtaista kokemusta Ranskan alennustilasta.
Jean Bruller Vercorsin sodanaikaiseen, miehitetyssä Ranskassa julkaistuun romaaniin perustuva Meren hiljaisuus (Le Silence de la mer) vuodelta 1948 on erittäin simppeli elokuva. Pääosa puheesta tapahtuu yhdessä talossa alakerran takan ääressä, jossa talon isäntä ja tämän veljentytär kuuntelevat, kun saksalainen taloon pakkomajoitettu upseeri (Howard Vernon) kertoo säveltäjänurastaan, innostuksestaan saksalaiseen ja ranskalaiseen kulttuuriin ja tulevaisuudenvisiostaan: kaksi suurta kulttuuria tulevat lyömään kättä. Pariisin matka ja upseeritoverien mielipiteet kuitenkin pudottavat hänet maan pinnalle. Miehitetyn Ranskan todellisuus on toista.
Yllättävää on se, että välittömästi sodan jälkeenkin ollaan pystytty tekemään filmi, jossa saksalainen sotilas osoittaa inhimillisyyttä ja herkkyyttä eikä taivu, vaikka isäntäväki harrastaa passiivista vastarintaa lähes loppumattomasti. Vaalea ja kasvoiltaan kulmikas Vernon vastaa ulkonäöllisesti saksalaisen sotilaan stereotyyppiä mutta muutakin potentiaalia miehestä löytyy.
Melvillen ohjaus on pelkistettyä, mikä on myös tuleva tavaramerkki. Vuonna 1969 Melville jatkoi aiheesta filmaamalla Tuntemattomat sankarit. Taso säilyi samana.
4½ / 5
imdb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti